Johannes Brahms (7.5.1833, Hampuri -9.4.1897, Wien)
Muutamia kohtia Brahmsin elämästä:
Syntyi Hampurissa kolmilapsiseen perheeseen; Brahmsin äiti oli ompelijatar ja isä muusikko, joka oli poikansa ensimmäinen musiikillinen ohjaaja
Brahmsin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hän joutui tienaamaan perheelleen lisäelantoa soittamalla kapakoissa ja hänen koulunkäyntinsä jäi kesken. Myöhemmin hän yleissivisti itseään lukemalla paljon. Valvominen vaikutti myös Brahmsin terveyteen, joka kuitenkin parani aikaa myöten.
Pianovirtuoosina tunnettu Brahms soitti myös viulua ja selloa. Ensisävellyksensä hän sävelsi 10-11 vuoden ikäisenä mutta tuhosi useammat niistä.
Jatkoi säveltäjänä Schubertin, Schumannin ja muiden suurien saksalaisten säveltäjien jalan jäljissä. Hänellä oli kuitenkin omaperäinen tyylinsä; hän suosi sävellyksissään usein kansanlaulumaisuutta ja kansanomaisella melodialla oli tärkeä rooli. Hän käytti monipuolisesti rytmiikkaa sävellyksissään.
Vaikutti elämänsä aikana Hampurissa sekä Detmoltissa mutta teki suurimman elämäntyönsä Wienissä. Hän olisi pystynyt elättämään itsensä myös pianistina
Oli Schumannien perhetuttu. Brahms oli ihastunut Robertin vaimoon Claraan (14 vuotta vanhempi Brahmsia!). Tiettävästi Clara vastasi jollain tasolla Brahmsin tunteisiin, mutta Robertin kuoleman jälkeen ihastus muuttui kunnioittavaksi ja helläksi ystävyydeksi heidän välillään.
Brahms kuoli syöpään (1897) vuosi Robert Schumannin jälkeen.
Brahmsin elämäntyö nähdään yhtenä romantiikan ehyimmmistä ja merkittävimmistä.
Yksinlaulut kuuluvat Brahmsin keskeiseen tuotantoon; niissä hän sai purkautumisreitin omalle melodiselle lahjakkuudelleen ja herkkyydelleen
Liedtekniikassaan Brahmsia voi verrata Schumanniin sekä Schubertiin. Keskeinen osuus on siis lauluäänellä, pianon tehtävä säestää ja senbassokululla on tärkeä rakenteellinen tehtävä. Laulullisuudella, pitkillä linjoilla ja yleisellä luonnehtivuudella on erityinen rooli kuin melodian yksityiskohtiin paneutuvalla koristelulla tai tekstillä. Myöhempinä vuosinaan Brahms sävelsi usein matala ääniselle naiselle (altto tai mezzosopraano) tai baritonille sopraanon tai tenorin sijasta. Kappaleet ovat yleisesti säkeistölauluja mutta läpisävellettyjäkin löytyy.
Brahms sävelsi harvoin laulujaan yhtenäisinä sarjoina tai laajempaan tekstikokonaisuuteen (poikkeuksena 15 Magelone-romanssia Ludwig Tieckin ritariromaanista otettuihin teksteihin sekä Vier ernste Gesänge , Neljä vakavaa laulua bassoäänelle).
Pianosäesteiset duetot liittyvät tyylillisesti yksinlauluihin. Pianosäesteiset soolokvartetit muodostavat itsenäisen teosryhmän, jota Schumann oli innoittamassa. Oma erityisasema näiden joukossa on Lemmenlauluvalsseilla (Liebeslieder Walzer op. 65) sekä Mustalaislauluja (Ziegeunerlieder op. 103). Nämä laulut edustavat hienostunutta seuralaulutaidetta.
Liedeissään hän käytti erityisesti saksalaisia ja slaavilaisia tekstejä. Luonnonrunous ja alkuperäiseen pohjoissaksalaiseen ympäristöön liittyvä runous innoitti moniin erinomaisiin liedeihin (esim. Feldeinsamkeit, Herman Allmers).
Rakkauslyriikkaa hän on säveltänyt esimerkiksi persialaisen Hafizin runoihin (saksalaiset käännökset G. F. Daumerin). Hän on säveltänyt mm. myös Joseph Wenzigin, Hans Schmidtin (Sapphische Ode) ja Hermann Linggin rakkausrunoihin, mutta käytti myös tuntemattomien runoilijoiden tekstejä runsaasti.
Traagiset piirteet ilmenevät voimakkaina esimerkiksi lauluissa O wüsst' ich doch den Weg zurück (Klaus Groth) ja Auf dem Kirchehofe (Detlev von Liliencron) sekä Mainacht (Ludwig Hölty)
Raamatun tekstit värittävät myös monia Brahmsin liedejä. Vier ernste Gesänge on Brahmsin elämäntyön ylevä päätös. Kolme hänen valitsemaansa tekstiä ilmaisevat epäilystä olemassaolon tarkoituksesta mutta neljäs julistaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Raamatun teksteihin hänellä oli luottavainen suhtautuminen mutta kaikesta kirkkodogmattisuudesta vapaa suuntautumistapa.
Brahms julkaisi seisemän vihkoa saksalaisia kansanlauluja laululle ja pianolle (Wiegenlied, Sonntag, Ständchen..) , jotka muistuttavat enemmän omia sävellyksiä kuin sovituksia.
Brahms sävelsi myös mittavan määrän kuoro- ja oratorioteoksia.
Metsä ja vainio pimenneet ovat,
On jo ilta ja maailma vaikenee.
Missään ei valoa, ei savua näy,
Ja kiurukin hiljenee.
Nuorukainen kylästä tulee,
Saattamaan rakkaintaan kotiin,
Vie hänet viljavainion ohi,
Puhuu kaikesta ja niin paljon:
”Jos tuskasta kärsit ja murehtia saat,
Ja vuokseni sinua loukataan,
Silloin rakkaus nopeasti haihtuu,
Niin kuin se nopeasti yhteen vei.
Lähde sateella, lähde tuulella,
Nopeasti niin kuin yhteen menimme.”
Ja neitonen vastaa ja sanoo:
”Rakkautemme on erottamaton!
Lujaa on teräs ja rautakin myös,
Rakkautemme vahvempaa viel’,
Rautaa ja terästä takoa voi,
Vaan rakkauttamme kuka muuttaa voi?
Rauta ja teräs sulattaa voidaan,
Vaan rakkautemme ikuinen on!”
Johannes Brahms (7.5.1833, Hampuri -9.4.1897, Wien)
Muutamia kohtia Brahmsin elämästä:
- Syntyi Hampurissa kolmilapsiseen perheeseen; Brahmsin äiti oli ompelijatar ja isä muusikko, joka oli poikansa ensimmäinen musiikillinen ohjaaja
- Brahmsin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hän joutui tienaamaan perheelleen lisäelantoa soittamalla kapakoissa ja hänen koulunkäyntinsä jäi kesken. Myöhemmin hän yleissivisti itseään lukemalla paljon. Valvominen vaikutti myös Brahmsin terveyteen, joka kuitenkin parani aikaa myöten.
- Pianovirtuoosina tunnettu Brahms soitti myös viulua ja selloa. Ensisävellyksensä hän sävelsi 10-11 vuoden ikäisenä mutta tuhosi useammat niistä.
- Jatkoi säveltäjänä Schubertin, Schumannin ja muiden suurien saksalaisten säveltäjien jalan jäljissä. Hänellä oli kuitenkin omaperäinen tyylinsä; hän suosi sävellyksissään usein kansanlaulumaisuutta ja kansanomaisella melodialla oli tärkeä rooli. Hän käytti monipuolisesti rytmiikkaa sävellyksissään.
- Vaikutti elämänsä aikana Hampurissa sekä Detmoltissa mutta teki suurimman elämäntyönsä Wienissä. Hän olisi pystynyt elättämään itsensä myös pianistina
- Oli Schumannien perhetuttu. Brahms oli ihastunut Robertin vaimoon Claraan (14 vuotta vanhempi Brahmsia!). Tiettävästi Clara vastasi jollain tasolla Brahmsin tunteisiin, mutta Robertin kuoleman jälkeen ihastus muuttui kunnioittavaksi ja helläksi ystävyydeksi heidän välillään.
- Brahms kuoli syöpään (1897) vuosi Robert Schumannin jälkeen.
- Brahmsin elämäntyö nähdään yhtenä romantiikan ehyimmmistä ja merkittävimmistä.
Brahmsin tuotanto on laaja: http://de.wikipedia.org/wiki/Johannes_Brahms#WerkeLaulumusiikki
- Yksinlaulut kuuluvat Brahmsin keskeiseen tuotantoon; niissä hän sai purkautumisreitin omalle melodiselle lahjakkuudelleen ja herkkyydelleen
- Liedtekniikassaan Brahmsia voi verrata Schumanniin sekä Schubertiin. Keskeinen osuus on siis lauluäänellä, pianon tehtävä säestää ja sen bassokululla on tärkeä rakenteellinen tehtävä. Laulullisuudella, pitkillä linjoilla ja yleisellä luonnehtivuudella on erityinen rooli kuin melodian yksityiskohtiin paneutuvalla koristelulla tai tekstillä. Myöhempinä vuosinaan Brahms sävelsi usein matala ääniselle naiselle (altto tai mezzosopraano) tai baritonille sopraanon tai tenorin sijasta. Kappaleet ovat yleisesti säkeistölauluja mutta läpisävellettyjäkin löytyy.
- Brahms sävelsi harvoin laulujaan yhtenäisinä sarjoina tai laajempaan tekstikokonaisuuteen (poikkeuksena 15 Magelone-romanssia Ludwig Tieckin ritariromaanista otettuihin teksteihin sekä Vier ernste Gesänge , Neljä vakavaa laulua bassoäänelle).
- Pianosäesteiset duetot liittyvät tyylillisesti yksinlauluihin. Pianosäesteiset soolokvartetit muodostavat itsenäisen teosryhmän, jota Schumann oli innoittamassa. Oma erityisasema näiden joukossa on Lemmenlauluvalsseilla (Liebeslieder Walzer op. 65) sekä Mustalaislauluja (Ziegeunerlieder op. 103). Nämä laulut edustavat hienostunutta seuralaulutaidetta.
- Liedeissään hän käytti erityisesti saksalaisia ja slaavilaisia tekstejä. Luonnonrunous ja alkuperäiseen pohjoissaksalaiseen ympäristöön liittyvä runous innoitti moniin erinomaisiin liedeihin (esim. Feldeinsamkeit, Herman Allmers).
- Rakkauslyriikkaa hän on säveltänyt esimerkiksi persialaisen Hafizin runoihin (saksalaiset käännökset G. F. Daumerin). Hän on säveltänyt mm. myös Joseph Wenzigin, Hans Schmidtin (Sapphische Ode) ja Hermann Linggin rakkausrunoihin, mutta käytti myös tuntemattomien runoilijoiden tekstejä runsaasti.
- Traagiset piirteet ilmenevät voimakkaina esimerkiksi lauluissa O wüsst' ich doch den Weg zurück (Klaus Groth) ja Auf dem Kirchehofe (Detlev von Liliencron) sekä Mainacht (Ludwig Hölty)
- Raamatun tekstit värittävät myös monia Brahmsin liedejä. Vier ernste Gesänge on Brahmsin elämäntyön ylevä päätös. Kolme hänen valitsemaansa tekstiä ilmaisevat epäilystä olemassaolon tarkoituksesta mutta neljäs julistaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Raamatun teksteihin hänellä oli luottavainen suhtautuminen mutta kaikesta kirkkodogmattisuudesta vapaa suuntautumistapa.
- Brahms julkaisi seisemän vihkoa saksalaisia kansanlauluja laululle ja pianolle (Wiegenlied, Sonntag, Ständchen..) , jotka muistuttavat enemmän omia sävellyksiä kuin sovituksia.
- Brahms sävelsi myös mittavan määrän kuoro- ja oratorioteoksia.
http://www.youtube.com/watch?v=EsMazJjayUYIkuisesta rakkaudesta
http://www.youtube.com/watch?v=Mc6sJBZBHVI
http://www.youtube.com/watch?v=WruyNsJL5TM
code
code
Linkki lauluteoksiin:
http://de.wikipedia.org/wiki/Johannes_Brahms#Lieder_.28ein-_und_mehrstimmig.29